Kategoria: Uncategorized

Kreivin aikaan muistin miksi piti vielä lähteä käymään palstalla. Onneksi myyränkarkottimet vielä irtosivat maasta niin sain ne talvisäilöön. Hiljaista oli viljelyksillä. Hieman tai siis todella kiireisiä olivat viikot ennen joulua, mutta yllättäen edelleen vahvasti plussalla oltiin. Niin lämmintä, että jouluaaton aaton aattona totesin, että kyllähän tässä oikeastaan taitaa vielä ehtiä porkkanoitakin kylvää kun maakin vielä aivan sula. Takaisin palstalle siis ja kylvin valkosipulien viereen sen seitsemää sorttia (kirjaimellisesti) porkkanoita. Saa nähdä itääkö yksikään, mutta onpahan ainakin kokeiltu. Jospa tämä viljelyvuosi nyt lopultakin olisi tässä, kun väkisinkin loppuu vuosi pian.

Viljelykausi alkoi olla jo melko lailla ohi, mutta valkosipulithan istutetaan syksyllä, joten käytiin pojan kanssa ostamassa Messidor ja Alavuden kantaa olevat valkosipulit hyötykasviyhdistyksen alku ja juuri puodista ja pistettiin ne maahan kolmanteen penkkiin (istutusvaon pohjalle nakkasin vähän kanankakkaa) ja kerättiin kaikki tarvikkeet talvisäilöön. Hiukan ehti jonain päivänä vähän luntakin ripsauttaa, joten ajateltiin, että keväällä sitten palaillaan.

No mitä vielä sää lämpeni uudelleen ja kukkasipuleita ja perennoja löytyi tietysti erittäin hyvässä alennuksessa Puutarhanikkareilta, joten ei muuta kuin takaisin palstalle pikkulapion kanssa istuttamaan uudet ostokset maahan. Ota tästä penkille oli jätetty joku kasvi. Harmi ettei ollut mitäään hajua mikä se on muutoin olisin senkin siitä saattanut ohikulkiessa mukaan napata. Alesta ostetut persian- ja keisarinpikarililjathan ovat hyviä myyränkarkottimia niin ajattelin, ettei siitä ainakaan haittaa ole jos varuiksi muutaman istutan tulppaaneiden sekaan. Kyllähän näistä sipuleista kieltämättä voimakas ödööri lähti, että en yhtään ihmettele jos myyrätkin lähtevät karkuun (kovin kauaa näitä ei eteisessä tehnyt mieli säilyttää).

Erään palstan ohikulkiessani olin useamman kerran ihastellut pinkkejä kukkia, jotka kukkivat vielä kun muiden perennojen kukinta oli alkanut hiipua ja en ollut uskoa todeksi kun alehyllystä löytyi näitä kellopeippejä niin sain sellaisia omaksikin. Huokeaan hintaan löytyi myös lehtosalvioita useampaa väriä ja monta erilaista väriminttua.

Kotiin päästyäni laitoin penkin kasvista kuvan Facebookiin ja sain arvauksen, että se voisi kenties olla piparjuuri. Oli paljon muuta ohjelmaa vielä päivälle luvassa, mutta ajattelin illalla käydä katsomassa olisiko se kasvi edelleen penkillä. Siellä se piparjuurioletettu vielä kökötti penkillä yksin hylättynä pimeässä ja märässä.

Hullulla on halvat huvit ja niinpä päätin pelastaa raukkaparan. Halkaisin mättäästä pienemmän osion ja koitin työntää multaan omalla palstalla. Siellä oli aivan pilkkopimeää niin toivottavasti meni edes kutakuinkin maahan. Sanoinko jo, että satoi kaatamalla! Kikattelin siellä itsekseni ja muutama ulkoilijoiden taskulampun valokeila välillä osui minua päin. Ohikulkijat varmaan ihemettelivät, että mitä siellä tapahtuu. Kotimatkalla mietin, että onneksi ei kovin montaa vastaantulijaa kuitenkaan ollut sillä näytin varmaan liejuisessa sadetakissani pikku lapio kädessä siltä, että olen käynyt hautaamassa jonkun. No nyt varmasti oli kausi taputeltu. Vai oliko?

Raparpereja kasvoi palstan etualalla, josta ne siirsin ne syksymmällä palstan taka-alalle ja lahjoitin osan juurista palstanaapurille, joka haaveili omasta raparperista. Saapa nähdä paljonko raparperia nousee vielä ensi keväänä vanhalta paikalta, sillä juurenpaloja oli vaikea saada kaivettua pois. Halusin edustalla tilaa tulppaanipenkille, sillä taloytiömme pihalla ei pysty tulppaaneja kasvattamaan. Kauriit ja rusakot syövät ne aivan välittömästi kun ne alkavat keväällä nousta maasta. Nyt minulla on aita, joten olen toiveikas, että tulppaanit selviäisivät. Tiedän, että 120cm korkuisen aidan yli kauriit pääsevät kyllä halutessaan, mutta luotan siihen, että ne valitsevat ne palstat joihin pääsee helpommin – ne missä ei edes ole aitoja. Istutin siis luottavaisin mielin palstan etualalle tulppaaneja ja lisäksi iiriksiä ja krookuksia. Kuvissa osa istutetuista sipuleista. Istutusvaon pohjalle viskasin ennen sipuleita hieman luujauhoa ravinteeksi.

Maata kaivellessa tuli vastaan myös muutama tulppaanin sipuli eli niitä on palstalla siis ennenkin kasvanut. Lisäksi löytyi paljon pienempiä valkoisia sipuleita. En ole aivan varma mitä ovat, mutta veikkailen, että voisivat olla ehkä lumikelloja, joten nekin pistelin takaisin maahan.

Mutta ne myyrät! Näytti siltä, että joku oli käynyt kaivamassa yhden tulppaanin sipulin maan pinnalle kun seuraavana päivänä käväisin palstalla. Melkein paniikki ehti iskeä, että tuleeko vastaistutetut tulppaanit syödyiksi ennenkuin karkottimet ovat saaneet tehokkaasti myyrät häädettyä (karkottimien vaikutus ei ole välitön vaan prosessi vaatii hiukan aikaa). Olipa iloinen yllätys kun palstojen keskellä olevalle penkille joku oli jättänyt otettavaksi valkosipuleita. Riemusta kiljahdellen otin osan niistä mukaani (lämmin kiitos lahjoittajalle) ja kävin tökkimässä kukkasipuleiden joukkoon. Enää ei näkynyt seuraavina päivinä maasta nousseita sipuleita eikä koloja. Satu vs. myyrät 1-0.

Joku oli jättänyt myös maa-artisokan mukuloita penkille. Niitäkin otin muutaman samalla mukaan ja kaivoin ne maahan palstan perimmäiseen nurkkaan. Siellä takana niitä kasvoi jo valmiiksi ennen piiskutalkoitakin, mutta piiskuja kaivellessa saattoi tulla hävitettyä osa maa-artisokistakin niin onpahan nyt varmistettu, että niitä palstalta löytyy varmasti jatkossakin.

Rikkaruohojen keskeltä löytynyt karviainen tuotti hyvin satoa ja sitä päästiin pian keräämään kun marjat alkoivat punertua. Mustaherukoitakin saatiin hiukan. Punaherukoita ei tullut oikeastaan yhtään. Vadelmia taidettiin muutama saada suoraan suuhun poimittua.

Myös mansikoita kypsyi mukavasti, mutta itse hiukan allergisena en kovin montaa uskaltanut maistaa.

Itse kylvetyistä siemenistäkin ehdittiin saada saada hiukan satoa. Retiisit kasvoivat juuri niin varmasti ja nopeasti kuin on kerrottu.

Salaatit ja paksoi eivät olleet ihan yhtä nopeita, mutta kasvoivat nekin. Paksoi vaan tahtoi alkaa hyvin nopeasti kukkimaan. Lamopinaattikin oli itsekasvatettua – se oli viettänyt kesän ruukussa terassilla kun ei keväällä saatu vielä palstaa ja se selvästi ilahtui kun pääsi ruukusta maahan.

Puutarhamyymälästä ostetut persiljat kasvoivat hitaasti, joten sitä en juuri kerännyt. Muistelen, että persilja selviäisi talvesta, joten päätin antaa niiden jäädä odottelemaan parempia aikoja. Lehtikaaleista sen sijaan saatiin kerättyä monet lehtikaalisipsitarpeet.

Koska marjapensaat sijaitsivat palstan taka-alalla päätettiin, että etualalle tehdään 8 viljelypenkkiä. Neljä penkkiä pääpolun molemmin puolin. Ajatuksena on alkaa pitämään jonkin sortin neljän vuoden viljelykiertoa molemmin puolin polkua. Penkeistä päätettiin tehdä noin metrin leveitä, jotta keskelle penkkiä yltää hyvin. Penkkien väliin levitettiin rikkaruohojen kitkemisen jälkeen kaistaleet aaltopahvia ja kuorikatetta. Varsinkin näin alkuvaiheessa helpotti huomattavasti elämää kun ei tarvinut moneen kertaan kitkeä samoja kohtia.

Ensimmäiseen valmiiksi saatuun penkkiin kylvettiin heinä-elokuun vaihteessa retiisejä, salaattia ja paksoita eli nopeita kasveja mitä vielä loppukesästä ehtii kasvatella. Siemenet itivätkin todella nopeasti. Terassilta kannettiin kesän ruukuissa kituneet lamopinaatin taimet ja terassin istutuksista ylijääneet tomaatti, paprika, munakoiso ja samettiruusut myös ensimmäiseen penkkiin.

Puutarhaliikkeen alelaarista ostimme myös punaisia ja vihreitä lehtikaaleja ja persiljaa. Ne olivat hyvin sijoitetut viitisen euroa koko kassillisesta taimia. Saatiin heti väriä toiseenkin penkkiin.

Pian huomattiin uusi ongelma. Pehmeisiin vasta muokattuihin multapenkkeihin oli alkanut ilmestyä reikiä. Myyriä! No se tästä vielä puuttui. Ei auttanut kuin käydä ostamassa muutama maahan upotettava myyränkarkotin – toinen paristoilla toimiva ja toinen aurinkokennolla toimiva. Ei aikaakaan kun uusien kolojen määrä vaikutti vähenevän.

Kun saimme pikkuhiljaa raivattua palstaa löytyi piiskujen keskeltä raparpereja, karviaispensas sekä mustaherukka-, punaherukka- sekä vadelmapensaita. Kuulemma punaherukan vieressä kasvaa myös karukka eli karviaisen ja herukan risteymä.

Valtavasti mansikan taimia löytyi ihan joka puolelta palstaa – sekä puutarhamansikoita että metsämansikoita. Muutamassa kohdassa oli ihan kangaskin missä mansikkamaa selkeästi on joskus virallisesti ollut ennenkuin mansikat ovat levinneet ympäriinsä. Mansikantaimia ei kaikkia voitu säästää ja mielellään oltaisiin niitä lahjoitettu muillekin, mutta sää oli niin kuuma, että ne tahtoivat nuupahtaa heti kun ne nosti ylös maasta, joten päätyivät kompostiin tällä kertaa.

Oreganoakin kasvoi villinä siellä täällä. Sitäkin säästin useamman isomman mättään. Osa meni väkisinkin rikkaruohojen mukana kompostiin.

Minttua ja jotain sipulikasvia löytyi myös laatikosta kasvamasta (onneksi laatikossa ettei koko palsta ollut täynnä myös minttua!). Laatikko tosin oli jo niin hajoamispisteessä, että se oli pakko purkaa pois. Mintut istutin siitä isoihin ruukkuihin.

Palstalla kasvoi myös mm. päivänkakkaroita ja oranssikeltanoa, joista säästin osan. Molemmat leviävät helposti ja oranssikeltano on vieläpä silmällä pidettävä vieraslaji, joten jätin vain sellaiseen kohtaan mistä saan sen kitkettyä pois jos näyttää siltä, että se alkaa valtaamaan rönsyillään liikaa tai jos sen luokittelu muuttuu haitalliseksi vieraslajiksi. Palstalla kasvaa myös kaksi pionia, jotka juuri lopettelivat kukintaansa kun saatiin palsta, joten ihan täydessä loistossaan näitä ei vielä nähty. Löytyi myös lehtien perusteella kenties vuorikaunokki, harmaakäenkukkia ja joku maksaruoho. Itselleni erikoisempi kukkayllätys nousi mansikkamaan keskeltä. PlantNet osasi sen verran ohjailla oikeaan suuntaan, että joku punalatva kyseessä. Saa nähdä kuinka se selviää kun jouduin sen siirtämään toiseen kohtaan.

Ennenkuin aloimme mitään istuttamaan kiskoimme irti vanhat matalat kanaverkkoaidat, jotka olivat suorastaan juurtuneet syvälle maahan. Pyysin myös mieheni apuun pahimpien aidan pätkien irrottamiseksi maasta. Tilalle pystytimme niin korkeaa muovipinnotteista aitaverkkoa kuin mitä ohjeet sallivat eli 120cm korkeaa, sillä olin huomannut, että palstalle oli jo ilmestynyt uteliaiden kauriiden jälkiä ja olisi turha kylvää mitään mikä tulisi heti syödyksi. 

Kun aita oli saatu lopulta valmiiksi iloitsin kun näin kauriin jälkien kiertävän aidan reunaa palstan ulkopuolella! Satu vs. kauriit 1-0.

Heinäkuussa yllättäen saimme viestin, että olisi palsta vapaana. Lähdimme välittömästi poikani kanssa kävelylle katsomaan millainen palsta olisi kyseessä. Se näytti kasvavan melkein kaulaan asti haitallista vieraslajia – piiskua, mutta ei odotettukaan, että vapautuvat pastat olisivat olleet hyvällä hoidolla. Tämä palsta sijaitsee alueen reunalla, joten se on rauhallisella paikalla eikä naapureita ole joka puolella ympärillä. Palstalle paistaa myös melko pitkään illalla aurinko mikä oli meillä toiveissa, koska kävisimme todennäköisesti useimmmiten iltaisin töiden ja koulun jälkeen siellä. Aivan palstaa vastapäätä on vesipiste eli matka hanallekin aivan optimaalinen! Tämä oli piiskuja ja muita rikkaruohoja lukuunottamatta vallan mainio palsta ja ilmoitimme ottavamme sen vastaan. Vielä piti tutustua käyttöehtoihin, allekirjoittaa vuokrasopimus ja odotella, että palstan edellinen vuokralainen hakee omaisuutensa pois.

Täältä löytyy tietoa viljelystä Helsingissä
Sivuilta löytyy mm. viljelypalstojen sijainnit ja niitä vuokraavat yhdistykset sekä viljelypalstojen käyttö- ja hoito-ohjeet sekä haitallisten vieraslajien torjuntaohje.