Aivan vuoden 2025 alussa saimme poikani kanssa ajatuksen aloittaa jonottamaan viljelypalstaa. En tiedä miksi tämän ajatuksen saaminen kesti niin pitkään – olenhan ollut työntämässä sormet multaan aina kun siihen on ollut tilaisuus ja poikanikin on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kasvatella vaikka mitä. Poika laitettiin muutama kesä sitten viljelyleirille samaan paikkaan missä itsekin olen ollut kouluikäisenä vähän vajaa 40 vuotta sitten. Sieltä hän tuli kotiin jo ensimmäisen leiriviikon jälkeen kesäkurpitsat kainalossa ja ilmoitti, että ensi kesänä hän haluaa viljelyleirille koko kesäksi ja isona hänestä tulee kasvien hoitaja. Ehkä juuri tämä innokkaan kasvatuskaverin saaminen oli se kipinä mitä tarvittiin, jotta tajusin, että palsta voisi olla meidän juttu. Oman maan puute alkoikin olla jo melkoinen ongelma, sillä terassille on ehtinyt kertyä melkoinen määrä isoja ruukkuja, joissa on kasvateltu mm. munakoisoja, ananaskirsikkaa, chilejä, viidakkokurkkuja, herneitä, mansikoita, mustikoita ja jopa porkkanoita. Kasvatussäkeissä on kasvanut kirsikkatomaatteja, kurkkuja, paprikoita ja kesäkurpitsoita. Lienee sanomattakin selvää, että syötävien kasvien valikoiman laajentaminen alkoi olla jo sula mahdottomuus.
Viljelypalstajonossa oli kuulemma noin 25 henkeä ennen meitä. Vähän kauemmas pääsisi todennäköisesti helpommin, mutta minulle on tärkeää, että palsta on lähellä kotia, että siellä pystyy helposti piipahtamaan. Odotellessamme tietoa vapautuvista palstoista kävimme poikani kanssa usein iltaisin kävelyllä viljelypalstoilla ja seurasimme kevään etenemistä ja katselimme mitä kaikkea palstoilla alkoi kasvamaan.
Kävi kuten olimme vähän osanneet pelätäkin. Kevään palstojen jakotilaisuudessa ei vielä onni suosinut. Jäimme edelleen jonoon ja meitä ennen vielä kymmenkunta muuta. Kesän aikana olisi mahdollista, että joitakin huonolle hoidolle jätettyjä palstoja vielä vapautuisi, mutta todennäköisesti menisi seuraavaan kevääseen.